Käsitekniikka

Kapulaote 
(ns. matched grip, grip = ote suom. vastakkaisote)

Rumpukapuloita pidetään peukalon ja etusormen viimeisen nivelen (1. sormen päästä katsottuna) välissä niin, että muut sormet ovat hellästi kapulan ympärillä.
Peukalo ja etusormi pitävät kapulan kädessä muiden sormien kontrolloidessa kapulan liikettä.

On hyvä, että kapulan liikerata ilmassa on suora ja että kapula osuu siihen kohtaan kalvoa, johon rumpali sen tarkoittaa, esimerkiksi keskelle.

Toinen tapa pitää kapuloita on ns. Traditional grip (EI KUVASSA!). Ero on lähinnä vasemman kapulan otteessa (oikea kätiselle). Tradiotional grip on alussa vaikeampi ote ja siksi on ehkä parempi aloittaa matched gripillä.

Soittoasento

Istuma-asentoa voisi kuvata niin, että sen pitää olla rento ja "asiallinen", niin että on hyvä soittaa. Istuimen korkeus on yksilöllistä. Hyvä nyrkkisääntö on se, että istuessa reidet ovat suunnilleen lattian suuntaiset, kuvassa istun hiukan liian korkealla tässä mielessä. Istumakorkeus on yksilöllistä ja tuntuu että se on vuosien myötä noussut.

Istumakorkeus riippuu esimerkiksi siitä, soittaako bassaria kantapää maassa vai kantapää hiukan ilmassa. Itse soitan kantapää ilmassa, silloin kun tarvitsen paljon "volyymiä" bassariin.

Pahinta (istuma-asennossa) on se, jos lihakset ja kroppa jännittyvät liiaksi, ruumiin tulee myötäillä soittoa! Raajoille täytyy antaa mahdollisuus liikkeisiin.

Ranteen asento on myös tärkeä. Rumpali käyttää soittamiseen ranteita ja sormia, käsivarsia tarvitaan lähinnä ranteiden "kuljettamiseen". Niin sanotussa Möller-tekniikassa käytetään koko käsivartta, mutta siinäkin kapulanhallinta on kädessä vaikka liike alkaakin lähes olkapäästä. 

Kättä (ja siinä olevaa kapulaa!) liikutetaan ranteesta eli käsivarrella ei rummuteta, vaikka sieltä tarvittaesa saadaan voimaa soittamiseen, ranteen on oltava joustava.

Oikea lyönti lähtee ranteesta, peukalo ja etusormi pitävät kapulaa peukalon hiukan työntäessä kapulaa lyöntisuuntaan. Muut sormet kontrolloivat kapulaa. Lyönnin ranneliikettä voisi kuvata niin, että se on kuin yrittäisi takaapäin kärpäslätkällä tappaa kärpästä, joka on ruokapöydällä. Iskun loppuvaiheessa "kontrolloivat" sormet "nappaavat" kapulan niin, että siitä syntyvä voima vie kapulan kalvoon.

Rumpusettiä soitettaessa istutaan niin, että kaikki rummut ovat helposti soittajan ulottuvilla. Jalat ovat lievässä -asennossa. Yleensä rummut asetetaan niin, että ne ovat vähän kuin "sähköhellan levyt", mahdollisimman samalla tasolla ja kapuloihin nähden 90° kulmassa. Tarkoitus on, että pienellä voimalla saadaan rummusta kulloinkin vaadittava lyöntivoimakkuus helposti. Lisäksi tietysti "kanttilyönnit" ja muut vastaavat ovat mahdottomia tai hyvin vaikeita, jos rummut (erityisesti tomit) ovat väärässä asennossa (yleensä liian pystyssä!).

Soitettaessa on hyvä myötäillä soittoa, eli asennon pitää olla sellainen, että voit liikkua "kapuloiden suuntaan" esimerkiksi tomeja soittaessasi.

Joissain rytmeissä kuten esim. Sambassa ja muissa "Lattareissa", pidetään jopa välttämättömänä, että rumpali "tanssii" eli myötäilee soittoa. 

Rumpali siis elää rytmissään!

Oletuksena (tarkoituksellisesti) rumpuja lyödään keskelle rummun kalvoa tai symbaalia.

Monesti on kuitenkin tilanteita, joissa rumpali tarkoituksella lyö jonnekin muualle. Idea on siis se, että lyönti osuu siihen mihin sen haluaa osuvan, minne sen on tarkoittanut. Lyönti ei saa olla sattumanvarainen vaan harkittu.

Tämän oppiminen saattaa viedä aikaa.

Setti voi olla iso ja rumpali pieni, taidot ratkaisevat!

Itse aloitin noin 10 vuotiaana, mutta opiskelin vuosia myös pasuunaa ja vähän muitakin soittimia, rumpujen ollessa haaveena sivummalla. Nyt olen ollut rumpalina jo yli 30-vuotta.

Kuvassa oleva pieni rumpali ei ole allekirjoittanut. Kuvassa oleva setti sen sijaan on Pearl Masters jossa on 5 tomia, bd, sd. Useampi pelti sekä tuplapedaali.

Perus rumpusetissa on (nykyään) 5 rumpua ja 3 symbaalia. Rummut ovat bassorumpu (bd), virveli (sd), pikkutomi, keskitomi (toms) ja lattiatomi (ft)

Symbaalit ovat komppipelti eli ride, aksenttipelti eli crash ja hi-hat eli haitsu.

Tässä esimerkkikuvassa on Pearl Export -perussetti. Tällainen setti maksaa uutena n. 600-800 euroa, käytettynä vähemmän.

Harjoituksia

Varsinkin USA:ssa rudimentteja arvostetaan (oppimisessa) kovasti. Alunperin soittokuntamusiikista (vrt. sotilasmusiikki) kehittyneet rudimentit ovat rummunsoitossa oikeastaan aivan oma alueensa, josta on paljon tietoa myös netissä, lue esimerkiksi täältä.
Rudimentit (rummuille) ovat rytmiharjoituksia, erilaisia pieniä iskusarjoja, joilla jokaisella on oma nimi (esim. Paradiddle). Niitä harjoitellaan, aloittaen hitaalla nopeudella (tempolla), jota sitten lisätään "melkein niin nopeaan vauhtiin kuin pystyy" ja sitten taas hidastaen. Olennaista on, että harjoitusta ei saa keskeyttää, on siis väärin lisätä nopeutta niin paljon että harjoitus katkeaa.

Rudimenttiharjoituksista saa enemmän irti kun niihin lisätään aksentteja (iskuja, jotka kuuluvat muita kovempaa). Aksentit eivät ole tahattomia vaan sunnitelmallisia, (harjoiteltaessa) nuoteista luettuja. Nuotissa aksentti merkitään nuotin yllä tai alla olevalla > merkillä. Rudimenttiharjoituskirjoja on paljon, esimerkiksi F-Musiikista niitä löytyy useita. Rudimentteja voi myös "jakaa" soitettavaksi koko rumpusetillä, joka tarkoittaa sitä, että osa iskuista soitetaan jaloilla, yleensä bassarilla (bass drum) mutta myös haihatilla (hi-hat)

• Yksinkertaisin rudimentti, joka kuitenkin vaatii paljon harjoittelua, on Vuorolyönti (single stroke roll).
  Siinä lyödään vuorokäsin (oikea vasen oikea vasen jne.) virveliin tai harjoitusalustaan aloittaen hyvin hitaasti ja vauhtia lisäten kunnes lähellä "huippuvauhtia" taas hidastetaan. Yksi harjoitus voi hyvin kestää muutaman minuutin, ja niitä siis tehdään niin kauan kuin on mahdollista. Tunti rudimentteja päivässä on hyvä vauhti alussa. Vuorolyöntejä harjoitellaan myös eri raajojen välillä > oikea käsi/vasen jalka, oikea käsi/oikea jalka, molemmilla jaloilla sekä tasaisilla tempoilla ja erilaisin aksentein (esim. aksentti joka 3. iskulle).

Vuoroiskut

Tuplaiskut

Paradiddle

Paradiddle on hyvä harjoitus oikea/vasen käsi motoriikan harjoitteluun. Paradiddlellä parannetaan siis heikomman käden (oikeakätisillä vasen käsi) voimaa. Paradiddlen voi myös jakaa koko setille niin, että Paradiddlen välissä olevan tuplaiskun soittaa bassarilla. Paradiddleja on myös paljon erilaisia ja niitä voi soittaa tasa- ja kolmijakoisina. Paradiddle on ns "peilikuvarudimentti", koska siinä soitetaan sama kuvio aloittaen aina eri kädellä.

Five Stroke Roll

Five Stroke Roll eli viiden iskun sarja on myös "peilikuvarudimentti" siinä mielessä, että se soitetaan vuoronperään alkaen oikealla ja vasemmalla. Viiden iskun sarjakin voi jakaa koko setille ja sitä voi soittaa "etu- ja takaperin".

Flam